Kvalsundisn kylästä saatiin kipeästi kaivattua ohrajuomatäydennystä ja tämän jälkeen suuntasimme Kvalsundin sillan legendaarisille turskarannoille. Legendaa se tuntuikin olevan, sillä mitään ei saatu ensimmäisen kahden tunnin aikana. Vammaisuudestani johtuen kalastuksemme keskittyi sillan kaukaisemmalla rannalla olevan vammaisten kalastuslaiturin ympäristöön :) Hienoa palvelua ja silleen tuolla Norjassa. Kävi siinä meidän lisäksemme mummo, pappa ja yksi lapsiperhe. Me taisimme olla kuitenkin ainoita jotka nostivat ylös kalaa. Joskin heikosti. Omaksi tulokseksi jäi yksi 1,6 kg turskan ja kaverit sai 2,4 kilosen ja jonkun pienemmän. Huikein saalis oli kuitenkin tämä:
Tympeä simppu.
Pyöriäiset ilahduttivat läsnäolollaan pitkin päivää. Illalla grillasimme turskaa ja rautua. Ilta oli kovin viileä.
To 5.9.
Aamulla sain vielä noin kilosen turskan ylös laiturilta, mutta melkein heti lähdimme kohti Porsangerin vuonoa. Tarkoituksena olisi yrittää rannalta meritaimenta ja kampelaa, joskaan kummankaan kalastamiseen emme tienneet mitään paikkaa. Jonkinlainen melko matala hiekkapohjainen ranta lähellä jokisuuta oli hakusessa. Sellaista ei löytynyt, joten poikkesimme sisämaahan etsimään vielä yhtä rautupaikkaa. Hyvä paikka löytyikin, vaikka kalaa ei tullutkaan. Hyvä se oli siinä mielessä, että pystyimme lämmittämään telttasaunan. Viikon peseytymättä olon jälkeen hieman viileäksikin jääneet löylyt ja vielä viileämpi järvivesi tuntuivat kuitenkin makoisilta. Jatkossa pitää vielä kiuasta kehittää niin, että kivet lämpeävät paremmin, tai muutan koko systeemin jatkuvalämmitteiseksi. Söimme viimeiset raudut pois sushina.
Pressu päälle ja löylyihin.
Pe 6.9.
Aamulla laitoimme saunan kasaan, ja ajeleksimme Lakselvan vartta kohti Suomea. Taimenta ja harjusta teki vielä mieli kokeilla, joten päätimme vuokrata paikalliselta kalastusyrittäjältä veneen "läheiselle" järvelle. 11 km kinttupolku tunturin yli meinasi olla asuntoautolle vähän liikaa, mutta jotenkin kaikki mäet päästiin ylös, ja alas ehjänä. Perille hurruttelimme veneellä (sähkömoottorilla) järven toiseen päähän. Keli ei ollut paras mahdollinen tuulen vuoksi, mutta onnistuimme saamaan neljä hyvänkokoista harjusta ylös. Minä onnistuin mulaamaan, jonka jälkeen meni jonkin aikaa nuotion ääressä kuivatellessa. Illalla ruuaksi turskakeittoa.
Paikka oli kalastukseen otollinen, mutta hieman fiilistä latisti paikallisten avautuminen alueen liikakalastuksesta. Etenkin taimenkanta on romahtanut. Ilmeisesti yrittäjällä ja paikallisilla on todella huonot välit, ja paikalliset väläyttelivät jopa viiden km säännön palauttamista jos meno jatkuu tällaisena. Päätimme, että tänne emme tule enää toiste.
Aamulla oli paska keli, joten ajoimme palauttamaan venetarvikkeet. Taaskin selvittiin tiestä.
Maisemissa ei ollut yhtä paljon vikaa kuin tiessä.
Norjan puolella kaverini kävivät vielä kokeilemassa yhtä järveä harjus mielessään. Itse en maastoon kyennyt lähtemään polven vuoksi. Kokeilu kannatti ja iltaruoka ja tuliaiset oli plakkarissa. Inarissa oli loistavat pitsat (Papana) ja hyvä palvelu. Yöksi ajoimme Savukoskelle mökille, jossa isäni ja setäni myös olivat. Iltapalaksi savustettua harjusta ja oikeat löylyt. Tähtitaivas näytti mielettömältä ilman valosaastetta. Uni maittoi.
Ajoimme kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti