8. Suojaa keuhkosi

Eilisestä pohjalakkauskokemuksesta pitää vielä avautua. Pari tuntia höyryjen hengittämisen jälkeen meinaan alkoi väsyttää aivan pirusti. Yöni olin nukkunut, tällä kertaa, sen verran hyvin, että väsymys johtui todennäköisesti asetonista. Tänään lueskelin enemmän kyseisen mömmön ominaisuuksista ja ihan helvetinmoista myrkkyähän se on! Normaali hengityssuojain mitä halvalla saisi vaikka Biltemasta tai Motonetistä ei suodata asetonihöyryjä. Niiden suodatin on tyyppiä A1 (tai hiukkasille P3) ja asetonille tarvitsisi olla AX. Ongelma on siinä, että en ole mistään löytänyt AX-suotimia. Ja jos löytäisinkin niin ne olisivat kertakäyttöisiä. Eli mitä vaihtoehtoja minulla on?

1. Ostan A2-P3-suodattimen, joka saattaa auttaa jonkun verran. Maalauskaapin kanssa ilmeisesti toimii melko hyvin, mutta ei täydellisesti.

2. Vaihdan liuottimen asetonista johonkin muuhun.

3. Rupean deekuksi ja imppailen asetonia ja liimoja ja kaikkea muuta.

Kompromissin voisi tehdä kohtien 1. ja 2. välillä. Ostan hengityssuojaimen A2P3-suotimilla ja käytän aina maalauskaappia. Sen jälkeen kun jo ostamani asetoni loppuu, vaihdan toiseen ohenteeseen. Mikä tämä toinen sitten olisi? CAB-tuotteiden kanssa käytettäväksi suositeltu Ohenne 8 sisältää jonkun verran asetonia, mutta selvästi vähemmän kuin puhdas tavara. Asetonivapaat tinnerit olisivat vielä turvallisempi vaihtoehto, joten ehkä siirryn niihin. Halpojakin ovat.

Vähän hidastuu siis nyt tämä projekti, mutta voin kirjotella vaikka jostain muusta välillä. Telttasaunan meinasin pykätä Norjan reissua varten :)

7. Pohjustusta

Kahdentoista aihion voimin, kuten Jesse itse aikoinaan, voimme nyt jatkaa projektia eteenpäin. Tarkoitus oli samalla testata kuinka hienolla paperilla pinta kannattaa hioa ennen lakkaamista. Alla olevassa kuvassa neljä vasemmanpuoleisinta on hiottu 1000:n, keskimmäiset 400:n ja oikeanpuoleiset 180:n hiomapaperilla.

Eroa ei juuri kuvasta huomaa.

Livenä eron huomasi: ainoastaan 180:set pysyivät kädessä. Hienommalla hiotut olivat niin perhanan liukkaita, että nyt ne ovat täynnä lommoja kun hyppelivät kuin kirput ympäri lattioita. Tämä oli erinomaista hupia kun vaappuja yritti pitää kädessä lakatessa, hihhei! Tuntui myös, että lakka ei imeytynyt hienoksi hiottuihin yhtä hyvin. Karkea hionta siis säästää aikaa ja hermoja, mutta lopputulos selviää vasta toisena päivänä.

Pohjustuksen tarkoituksena on siis saada vaappu kestävämmäksi. Se on tärkeää etenkin jos aikoo sahata uintilevylle uran, kuten itsellä on tarkoitus. Uintilevyn voi kiinnittää myös ilman uraa, jota aion myös jossain vaiheessa kokeilla. Pohjustus kannattaa kuitenkin tehdä uintilevyn kiinnitystavasta riippumatta.

Puolisolla oli vino pino siveltimiä valmiiksi talossa, joten tähän ei tarvinnut uhrata omia rahoja jee. Ensimminen sivellin oli kuitenkin liian kova ja siitä irtosi vanhaa maalia lakatessa, joten meni heti vaihtoon. Toinen oli sitäkin parempi: hiirenkarvaa perkele! Kyllä kelpasi lätkiä koviketta pintaan!

Hyvät välineet tekevät iloiseksi.

Taloyhtiön yleinen parveke oli hyvä paikka lotrata liottimien kanssa. Käytin 1/3 CAB-lakkaa ja 2/3 asetonia. Sen verran epämiellyttävää se kuitenkin oli, että en lakkaa enempää ennen kuin hommaan kunnon hengityssuojaimen.

6. Tavaranhankintaa osa 2

Viikko taitaa olla ehtinyt vierähtää ilman suurempia vaappuponnisteluita. Lisää aihioita on kuitenkin tulossa. Kokeilen tällä kertaa miten onnistuu useiden samanlaisten aihioiden tekeminen kerralla. Ehkä huomenna niistä lisää.

Hain alkuviikosta postista käytettynä ostamani kynäruiskun. Siistin ja ehjän näköinen peli. Mukana tuli siis kaksi Medium- ja kaksi Fine-neulaa sekä kaksi Medium- ja yksi Fine-suutin. Pitäisi siis pystyä maalaamaan monipuolisesti, eikä varaosia tarvitse heti lähteä hankkimaan. Tosin yhden neulan kärki näytti olevan jo valmiiksi taittunut.

Kynäruisku Badger 100 LG  F/M ja lisäosat.

Testaamaan en kuitenkaan vielä pääse, sillä ei ole kompressoria. Tosin onnistuin sellaisen jo löytämään, tai siis isä löysi, toiselta puolelta Suomea. Kuun loppupuolella saan sen vihdoin käsiini. Kyseessä on Puuilosta löytynyt 6,5 baarin pikkukompura, joka sattui olemaan tarjouksessa puoleen hintaan (50e). Sitten kun saa vielä vanhasta liesituulettimesta ja jostain laatikosta rakennettua maalauskaapin, niin voi aloittaa maalaamisen. Tämä tapahtuu varmaan joskus syyskuun puolivälin tienoilla, koska syyskuun eka viikko menee pohjoiskalotilla kalahommissa :)

5. Tavaranhankintaa

Kun aloittaa uuden harrastuksen nollapohjalta, se tietää yleensä sekä lukemattomia tunteja netissä oppia ja tarjouksia etsien, että rahojen hupenemista pankkitililtä, kun rakentamisessa välttämättömiä tarvikkeita metsästää ja hankkii ympäri kyliä. Vaapunrakennus on tästä malliesimerkki. Oppia olen hankkinut pääosin Mikko Hapon Kalapedia-kirjoituksesta Vaapun valmistus ja rahani olen kuluttanut näihin:

1. Mainitsemani balsat, langat ja liima. Vaapputarvike 14,91e.
2. Hiomapaperia ja rautasahanterä. Prisma 7,00e.
3. Valkoista 180 grammaista paperia. Clas Ohlson 4,99e.
4. Kynäruisku Badger 100-LG M/F (kahdella erikokoisella neulalla). Käytettynä Pienoismallit.net:stä 80 e.
5. CAB-lakka regular. RTV 23,00e. (ovh 28e, mutta myyjä antoi alennusta ilman että tarvitsi edes kysyä!)
6. Asetonia ohenteeksi ja hengityssuojia puutöihin. Biltema 8,28e.
7. Uintilevyjä. Paikallinen kalastus- ja sammutinliike 7,00e.

Vaapunteossa tarvittavaa roinaa. Kynäruisku puuttuu kuvasta, koska en ole hakenut sitä Postista.

Eli yhteensä kuluja on tullut jo 145,18 euron edestä. Tosin tuolla kynäruiskulla on muutakin käyttöä kuin vaaput, kun puoliso maalaa sillä taidetta. Hän myös maksoi siitä puolet, eli 105,18 euroa on omat kulut. Omasta takaa löytyy puukko, pihdit rautalangan vääntelyyn, kyniä, sakset jne. Vielä on kuitenkin hankkimatta tarvikkeita:

1. Kompressori ja letku kynäruiskulle.
2. Maalit. Ajattelin maalata CAB-maaleilla.
3. Hengityssuojain maalaamiseen.
4. Tila jossa maalata tai pitää varmaan rakentaa jonkinlainen kaappi.
5. Uistinrenkaat ja koukut

Kompressori on suuri kysymysmerkki: minkälainen ja kuinka laadukas kannattaisi hankkia? Rahatilanteen vuoksi pitää yrittää etsiä käytettynä sopivaa. Keneltä löytyisi? Maaleja saa paikallisesta RTV:stä ja netistä sen verran kun tarvii. Eivät nekään halpoja ole. Maalaustilan löytäminen tai kehittäminen on isoin ongelma. Kerrostalovuokrakämpässä ei hirveän mielellään maalaisi, ellei saa kehitettyä kunnon ilmanvaihtoa. Maalauskaapin rakentaminen tuulettimineen olisi hyvä vaihtoehto. Siitä voisi tulla mielenkiintoinen projekti esimerkiksi kansalaisopiston tunneille.

4. Tehottoman päivän saldo

Tänään ei ollut hirveästi voimia tehdä vaappuja. Koira herätti kuuden tunnin unien jälkeen eikä sitä päiväuniakaan ole onnistunut ottamaan. Jotain kuitenkin sain tehtyä, ja nyt on kuusi vaappuaihiota (melko) valmiina. Ihan sellaisen muotoisia niistä ei tullut kuin olin alunperin suunnitellut. Välillä puukko lipesi hieman liikaa ja muodot solakoituivat. Mutta eipä tässä mitään tarkkoja malleja vielä ole olemassakaan. Hommaan kuluu myös paljon aikaa näin tottumattomalta. Eiköhän se nopeudu taitojen karttuessa.

Aihioita kolmessa eri valmiusasteessa.

Kuten kuvasta näkyy, valmistumassa on hyvin erinäköisiä pelejä. Syy tähän on varmaan kokeilunhalu: tietää minkälaisia on mukava tehdä ja myöhemmin minkälaisen saa parhaiten pelittämään. Toinen syy voisi olla se, että saa pakkiin monipuolista vehjettä. Yllä on otettu mallia Rapalan, Abun ja Nilsun malleista, mutta on joukossa kaksi kokonaan itsekin piirrettyä.

Tässä on toinen itsepiirretyistä.

Hienommilla papereilla pitää vielä varmaan hioa. Näin arvelen, mutta en tiedä. Mihin tarttuu pohjustus parhaiten? Riittääkö että aihion hioo pohjustuksen jälkeen hienommaksi vai tuleeko pinnasta epätasainen jos sen tässä vaiheessa jättää vähän karkeaksi? Jos joku tietää niin saa neuvoa, muuten menee kokeiluksi.

Nilsuhtava tekele.

Huomenna varmaan teen vielä jokusen aihion lisää. Voisi myös lähteä metsästämään CAB-lakkaa jostain, niin pystyy jatkamaan seuraavaan vaiheeseen. Löytyyköhän mistään jemmasta pihtejä millä taivutella rautalankaa...?

3. Vuolua, hinkkausta ja älynväläys

Kyllähän se rautasaha pelitti rimojen katkasemiseen varsin mallikkasti. Aloitin vaatimattomasti yhden riman ja kolmen vaapun satsilla, vain testatakseni menetelmiä ja minkälaista jälkeä saan aikaan. Ääriviivat puun pintaan, sahalla palikat erilleen ja vuolemaan. Paitsi että ensin piti yrittää teroittaa puukkoa, joka oli kesän aikana tylsynyt tolkuttoman pahaan kuntoon. Puolen tunnin yrittämisen jälkeen lopetin teroittamisen ja vaihdoin kalapakista löytyneeseen viiden euron halpis-Bahcoon. Sillä sujui paremmin. Päiden vuoleminen oli vaikeinta, sillä pehmeä puu säleili helposti. Vaihdoinkin nopeasti karkeaan (100) hiekkapaperiin niiden kohdalla. Koska minulla ei ole aikaisempaa kokemusta balsasta, niin en osaa sanoa minkälaatuista saamani puu on. Selvinnee joskus. Helppoa oli kuitenkin työstää.

Ensimmäinen vaappu esimmäisten käsittelyjen jälkeen.

Seuraavaksi ajattelin sahata lankauran. Tässä vaiheessa se on kuulemma helpointa saada suoraan.

Just niin juu voi vit**!

No ei voi syyttää kuin itseään. Koskaan aikaisemminkaan en ole käsivaralla onnistunut tekemään suoraa sahausta/viivaa/mitään. Voihan tuon vaapun vielä pelastaa tietenkin seuraavassa vaiheessa, mutta lisähommaa luvassa. Seuraava meni jo vähän paremmin, mutta sitten iski inspiraatio. Kaapin perukoilta löytyi vanha perhostenlevityslauta, jonka uraa pystyy säätämään. Se oli leveimmiillään juuri ja juuri riman levyinen (16 mm), joten siitä pystyi valmistamaan tuen ja eräänlaisen alkeellisen jiirisahan tähän tarkoitukseen. Kuva kertoo enemmän kuin omat sepustukseni:

Näin ura osui keskelle ja oli pystysuora.

Tuota pystyy vielä parantamaan käyttämällä tukipalikkoina jotakin kovempaa puuta kuin balsaa, mutta hyvin tuokin tuntui pelittävän. Huomenna yritän saada nämä kolme ja varmaan muutaman muunkin aihion valmiiksi.

2. Tästä se lähtee!

No niin.

Sain juuri postista Vaapputarvikkeesta tilatut balsarimat, runkolangat ja liimaa. Tarkoitus on ensin kokeilla kuinka hyvää jälkeä itse vuolemalla syntyy. Jos se ei meinaa luonnistua, niin aina on mahdollista siirtyä valmiisiin aihioihin. En myöhemmin tarvittavia tarvikkeita viitsinyt vielä tilata, jos innostus lopahtaakin. Näillä päästään kuitenkin alkuun.

Rimat ja muut tarvikkeet oli pakattu siististi pahviin. Paketti mahtui postiluukusta.

Pikaisen tarkastelun jälkeen rimat olivat 30-32 cm pitkiä, mikä oli positiivinen yllätys, sillä niiden luvattiin olevan 28-30 senttisiä. Toinen kiva juttu oli se, että vaikka tilasin ja maksoin 8 rimaa niin niitä tuli 9. Vähemmän iloinen yllätys oli rimojen paksuus. Luvatun 16 mm x 20 mm sijasta kaikki rimat olivat 16 mm x 19 mm. Tämän ei pitäisi varmaan olla suuri yllätys, mikäli rimat sahataan 80 mm lankuista. Hävikkiä tulee aina sahatessa. Tuote ei kuitenkaan vastaa luvattua, jonka vuoksi osa valmistamistani malleista on liian isoja. Pitänee siis ottaa sakset käteen ja hieman soveltaa.

Todistusaineistoa...

Tekemiäni malleja. 180 g valkoisesta paperista. Joukossa myös plagiaatteja tunnetuista vieheistä. Tunnistatko mitkä?

Seuraavaksi sitten piirrän mallit puuhun ja alan vuoleskelemaan. Hetkinen, en tullut ajatelleeksi millä katkaiset rimat. Onnistuukohan samalla rautasahanterällä millä lankaura on takoitus tehdä?

1. Kuinka vaikeeta se muka voi olla?

Suomi on vaapputehtailun ihmemaa. Rapalat ja Nilsut niittävät mainetta maailmalla asti, mutta todellinen osaaminen löytyy tavallisen suomalaisen jampan liuotinhöyryisestä autotallista. Näissä kansanperinteen tyyssijoissa syntyvät ottivehkeet päihittävät mennen tullen tehdaslinjojen massatuotteet, rahanahdeiden suuryhtiöiden kloonatut kalankuvatukset. Taimenet, lohet ja kuhat ovat vailla mahdollisuuksia, kun siiman päässä värisee kalevalaisen käsityöläisen taidonnäyte, rakkauden hedelmä.

Eli jos Reino Rääkkylästä tähän kykenee, niin miksi en minäkin?! How hard can it be?

Pieni ongelma asiassa saattaa olla se, että en tiedä kalastuksesta paljoakaan. Mökillä on tietysti tullut kalasteltua aina kun sinne asti on ehtinyt. Jonkun verran myös muualla. Suurin saamani kala tällä hetkellä on 2,5 hauki. Ahvenella ei mene rikki 500 grammaa. Oikeastaan suuren kalan saaminen ei ole koskaan ollut edes tärkeää, kunhan ruokakalaa on saanut ja päässyt ulos rentoutumaan. Käsitöitä en ole harrastanut yläasteen jälkeen, paitsi muutaman voiveitsen vuollut ajankuluksi. Miksi siis aloittaa tämä projekti?

1. Vaappujen ostaminen kaupasta tulee kalliiksi. Ehkä itse tekemällä pääsisi halvemmalla?
2. Kasvava kiinnostus sekä kalastukseen, että käsitöihin. Luvassa on mm. kalastusreissu Norjaan ja kansalaisopiston puutyökurssi.
3. Työttömänä pitää keksiä jotain tekemistä.
4. Blogin avulla voi saada hyviä vinkkejä ja kontakteja.
5. How hard can it be?