Suomi on vaapputehtailun ihmemaa. Rapalat ja Nilsut niittävät mainetta maailmalla asti, mutta todellinen osaaminen löytyy tavallisen suomalaisen jampan liuotinhöyryisestä autotallista. Näissä kansanperinteen tyyssijoissa syntyvät ottivehkeet päihittävät mennen tullen tehdaslinjojen massatuotteet, rahanahdeiden suuryhtiöiden kloonatut kalankuvatukset. Taimenet, lohet ja kuhat ovat vailla mahdollisuuksia, kun siiman päässä värisee kalevalaisen käsityöläisen taidonnäyte, rakkauden hedelmä.
Eli jos Reino Rääkkylästä tähän kykenee, niin miksi en minäkin?! How hard can it be?
Pieni ongelma asiassa saattaa olla se, että en tiedä kalastuksesta paljoakaan. Mökillä on tietysti tullut kalasteltua aina kun sinne asti on ehtinyt. Jonkun verran myös muualla. Suurin saamani kala tällä hetkellä on 2,5 hauki. Ahvenella ei mene rikki 500 grammaa. Oikeastaan suuren kalan saaminen ei ole koskaan ollut edes tärkeää, kunhan ruokakalaa on saanut ja päässyt ulos rentoutumaan. Käsitöitä en ole harrastanut yläasteen jälkeen, paitsi muutaman voiveitsen vuollut ajankuluksi. Miksi siis aloittaa tämä projekti?
1. Vaappujen ostaminen kaupasta tulee kalliiksi. Ehkä itse tekemällä pääsisi halvemmalla?
2. Kasvava kiinnostus sekä kalastukseen, että käsitöihin. Luvassa on mm. kalastusreissu Norjaan ja kansalaisopiston puutyökurssi.
3. Työttömänä pitää keksiä jotain tekemistä.
4. Blogin avulla voi saada hyviä vinkkejä ja kontakteja.
5. How hard can it be?
Aivan loistavaa, että olet ryhtynyt tekemään omia vaappuja! Äläkä lannistu , jos ei aina onnistuiskaan vaapunteko. Sitten se vasta palkitseekin, kun joku ui hyvin ja sillä saa kalan!
VastaaPoista