Kyllähän se rautasaha pelitti rimojen katkasemiseen varsin mallikkasti. Aloitin vaatimattomasti yhden riman ja kolmen vaapun satsilla, vain testatakseni menetelmiä ja minkälaista jälkeä saan aikaan. Ääriviivat puun pintaan, sahalla palikat erilleen ja vuolemaan. Paitsi että ensin piti yrittää teroittaa puukkoa, joka oli kesän aikana tylsynyt tolkuttoman pahaan kuntoon. Puolen tunnin yrittämisen jälkeen lopetin teroittamisen ja vaihdoin kalapakista löytyneeseen viiden euron halpis-Bahcoon. Sillä sujui paremmin. Päiden vuoleminen oli vaikeinta, sillä pehmeä puu säleili helposti. Vaihdoinkin nopeasti karkeaan (100) hiekkapaperiin niiden kohdalla. Koska minulla ei ole aikaisempaa kokemusta balsasta, niin en osaa sanoa minkälaatuista saamani puu on. Selvinnee joskus. Helppoa oli kuitenkin työstää.
Ensimmäinen vaappu esimmäisten käsittelyjen jälkeen.
Seuraavaksi ajattelin sahata lankauran. Tässä vaiheessa se on kuulemma helpointa saada suoraan.
Just niin juu voi vit**!
No ei voi syyttää kuin itseään. Koskaan aikaisemminkaan en ole käsivaralla onnistunut tekemään suoraa sahausta/viivaa/mitään. Voihan tuon vaapun vielä pelastaa tietenkin seuraavassa vaiheessa, mutta lisähommaa luvassa. Seuraava meni jo vähän paremmin, mutta sitten iski inspiraatio. Kaapin perukoilta löytyi vanha perhostenlevityslauta, jonka uraa pystyy säätämään. Se oli leveimmiillään juuri ja juuri riman levyinen (16 mm), joten siitä pystyi valmistamaan tuen ja eräänlaisen alkeellisen jiirisahan tähän tarkoitukseen. Kuva kertoo enemmän kuin omat sepustukseni:
Näin ura osui keskelle ja oli pystysuora.
Tuota pystyy vielä parantamaan käyttämällä tukipalikkoina jotakin kovempaa puuta kuin balsaa, mutta hyvin tuokin tuntui pelittävän. Huomenna yritän saada nämä kolme ja varmaan muutaman muunkin aihion valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti