Kahdentoista aihion voimin, kuten Jesse itse aikoinaan, voimme nyt jatkaa projektia eteenpäin. Tarkoitus oli samalla testata kuinka hienolla paperilla pinta kannattaa hioa ennen lakkaamista. Alla olevassa kuvassa neljä vasemmanpuoleisinta on hiottu 1000:n, keskimmäiset 400:n ja oikeanpuoleiset 180:n hiomapaperilla.
Eroa ei juuri kuvasta huomaa.
Livenä eron huomasi: ainoastaan 180:set pysyivät kädessä. Hienommalla hiotut olivat niin perhanan liukkaita, että nyt ne ovat täynnä lommoja kun hyppelivät kuin kirput ympäri lattioita. Tämä oli erinomaista hupia kun vaappuja yritti pitää kädessä lakatessa, hihhei! Tuntui myös, että lakka ei imeytynyt hienoksi hiottuihin yhtä hyvin. Karkea hionta siis säästää aikaa ja hermoja, mutta lopputulos selviää vasta toisena päivänä.
Pohjustuksen tarkoituksena on siis saada vaappu kestävämmäksi. Se on tärkeää etenkin jos aikoo sahata uintilevylle uran, kuten itsellä on tarkoitus. Uintilevyn voi kiinnittää myös ilman uraa, jota aion myös jossain vaiheessa kokeilla. Pohjustus kannattaa kuitenkin tehdä uintilevyn kiinnitystavasta riippumatta.
Puolisolla oli vino pino siveltimiä valmiiksi talossa, joten tähän ei tarvinnut uhrata omia rahoja jee. Ensimminen sivellin oli kuitenkin liian kova ja siitä irtosi vanhaa maalia lakatessa, joten meni heti vaihtoon. Toinen oli sitäkin parempi: hiirenkarvaa perkele! Kyllä kelpasi lätkiä koviketta pintaan!
Hyvät välineet tekevät iloiseksi.
Taloyhtiön yleinen parveke oli hyvä paikka lotrata liottimien kanssa. Käytin 1/3 CAB-lakkaa ja 2/3 asetonia. Sen verran epämiellyttävää se kuitenkin oli, että en lakkaa enempää ennen kuin hommaan kunnon hengityssuojaimen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti